Miniatyyriorkideat terraariossa: lajit, jotka kestävät

Kyllä, jotkin orkideat elävät suljetussa terraariossa ja kukkivat siellä useita kertoja vuodessa. Mutta eivät mitkä tahansa, eikä istutettuna maahan. Kestävät lajit ovat Keski-Amerikan ja Aasian pilvimetsien miniatyyrejä: ne kasvavat runkoihin kiinnittyneinä, lähes pysyvässä huurussa, ja juuri sen ympäristön suljettu purkki osaa jäljitellä.

Tämän oppaan loppuosa kertoo, mitkä valita, miten ne kiinnitetään, ei koskaan maahan, ja miksi tämä projekti kuuluu toiseen tai kolmanteen terraarioon, ei ensimmäiseen.

Kasvikortti

Neljä varmaa valintaa

Lepanthes. Ryhmän pienin, usein alle 5 cm. Yksi lehti versoa kohden, jonka päällä on pieni, voimakkaanvärinen kukka. Ne tarvitsevat jatkuvaa kosteutta eivätkä kestä kuivumista edes muutamaa tuntia, joten suljettu purkki sopii niille täydellisesti.

Miniatyyri-Masdevallia. Suvulle ominaiset kolmiomaiset kukat 8–15 cm:n kasveilla. Valitse huolellisesti: monet Masdevallia tulevat korkealta ja haluavat viileät olosuhteet. Valitse lajike, jonka kuvataan sopivan keskilämpötilaan, ja pidä terraario kaukana kaikista lämmönlähteistä.

Haraella retusa. Luultavasti paras sisääntulo. Pieni tuppi pehmeitä lehtiä, ruskeakuvioisia keltaisia kukkia, jotka toistuvat suuren osan vuodesta, ja kevyt sitruunan tuoksu. Se sietää kosteuden laskua hieman paremmin kuin muut.

Miniatyyri-Pleurothallis. Paksu lehvästö, vaatimaton ja säännöllinen kukinta, kasvatetaan lähes kuten Lepanthesia.

Yksi poikkeus on miniatyyri-Phalaenopsis, se jota puutarhamyymälöissä myydään miniatyyriorkideana. Se ei kuulu suljettuun purkkiin: sen leveät lehdet ja ontto kruunu pidättävät vettä ja mätänevät kyllästetyssä ilmassa. Se pärjää sen sijaan erinomaisesti avoimessa astiassa kirkkaan ikkunan lähellä.

Ne eivät kuulu maahan

Tähän lähes jokainen ensimmäinen yritys kaatuu. Nämä orkideat ovat epifyyttejä: luonnossa niiden juuret kulkevat paljaina rungon kaarnan päällä, ilmalle alttiina, lehtivihreästä vihreinä. Trooppiseen kasvualustaan haudattuina ne tukehtuvat ja ruskistuvat muutamassa viikossa.

Kaksi kiinnitystapaa toimii.

1. Puunpalaan. Ota juuri tai pala kuivaa, kaarnatonta puuta osiosta puu ja juuret. Levitä ohut kerros kosteaa rahkasammalta, aseta kasvi sen päälle juuret levitettyinä ja sido kokonaisuus siimalla harvoin asetetuin kierroksin. Kolmessa–kuudessa kuukaudessa juuret tarttuvat puuhun ja siima käy tarpeettomaksi.
2. Kaarnataskuun. Asetelman pieneen onkaloon kourallinen hienorakeista männynkaarnaa, halutessasi rahkasammaleen kanssa sekoitettuna. Kasvi vain tuetaan paikalleen, ei koskaan painella alas. Tämä kiinnitys on yksinkertaisempi, mutta se pidättää enemmän vettä: säästä se janoisimmille lajeille.

Molemmissa tapauksissa pidä kruunu, lehtien ja juurten liitoskohta, rahkasammalen tason yläpuolella.

Valo

Nämä orkideat kasvavat puiden suojassa: ne eivät ole koskaan nähneet suoraa aurinkoa. Kirkas mutta epäsuora valo riittää niille, sama kuin calatheallekin tai metsäsaniaiselle.

Käytännössä aseta terraario yhden–kahden metrin päähän kirkkaasta ikkunasta, pois auringon säteestä. Etelään päin olevan ruudun takana lämpötila lasin alla nousee useita asteita tunnissa, ja nämä kasvit sietävät lämpöpiikkejä erittäin huonosti.

Pimeässä huoneessa pieni kasvivalo, joka on säädetty kymmeneksi–kahdeksitoista tunniksi päivässä ja sijoitettu kauemmas lasista, korvaa ikkunan lämmittämättä.

Tuuletus: asetus, joka tekee eron

Erittäin korkea kosteus ilman minkäänlaista ilmanliikettä on kutsu lahoamiselle ja homeelle. Pilvimetsät ovat kosteuden kyllästämiä, mutta tuuli puhaltaa niiden läpi jatkuvasti.

Olohuoneterraariossa se tiivistyy yhteen yksinkertaiseen tapaan: avaa astia kymmeneksi–viideksitoista minuutiksi joka päivä, mieluiten aamulla. Ilma uusiutuu, lehtien ylimääräinen vesi haihtuu ja kondenssi palaa hienoksi hunnuksi sen sijaan, että valuisi lasia pitkin.

Lasin pitäisi pysyä kevyesti sumuisena, ei koskaan läpinäkymättömänä. Terraarion kondenssi kertoo, mitä kukin sumutyyppi tarkoittaa.

Kastelu

Ei lainkaan tavallisen orkidearuukun kaltaista. Hyvin asetetussa suljetussa terraariossa vesi kiertää silmukassa ja kiinnitys pysyy kosteana itsestään. Sinun osasi supistuu hienoon sumuun juurten ja rahkasammalen päälle, kun rahkasammal vaalenee ja tuntuu hauraalta: usein kerran viikossa, joskus harvemmin.

Käytä pehmeää vettä, sadevettä tai ionivaihdettua vettä. Nämä orkideat ovat herkkiä suoloille: kova vesi jättää valkoisia kerrostumia juurille ja polttaa niiden kärjet.

Älä koskaan kaada vettä suoraan astian pohjalle. Terraariossa ei ole poistoaukkoa, ja salaojituksen alle kertyvä vesi nousee lopulta takaisin.

Miksi tämä ei ole ensimmäinen terraario

Kolme syytä, ja ne summautuvat.

Ensin hinta: keräilijän miniatyyri maksaa moninkertaisesti tavalliseen metsänpohjan kasviin verrattuna, ja sitä on vaikea korvata. Sitten lämmönherkkyys: hyllyn alla päälle kytketty lämpöpatteri, etelään päin oleva ikkuna heinäkuussa, ja kasvi taantuu toipumatta. Ja lopuksi virhemarginaali on kapea: liikaa vettä ja juuret mustuvat, liian vähän ja ne kuivuvat kahdessa päivässä.

Mikä menee pieleen

Mustat, pehmeät juuret. Liikaa vettä tai haudattu kasvi. Ota se pois, leikkaa kuolleet osat pois hienoilla saksilla, kiinnitä se uudelleen puuhun ja harvenna suihkutusta.

Valkoinen huntu rahkasammalella. Pintahome, jota liikkumaton ilma edistää. Tuuleta enemmän ja poista vaurioitunut alue; koko menettely on oppaassa Home suljetussa terraariossa.

Lehdet kellastuvat kaikki kerralla helteen jälkeen. Lämpövaurio. Siirrä terraario pois lämmönlähteestä äläkä odota kukkia tänä kautena.

Mitä niiden kanssa yhdistää

Parasta on jättää niille tilaa. Sammalta maahan, pieni saniainen korkeudeksi eikä mitään muuta: elinvoimaiset kasvit, kuten fittonia tai Ficus pumila, peittäisivät kiinnityksen muutamassa kuukaudessa. Seuralaisten valintaan valikoimamme on oppaassa Mitkä kasvit terraarioon.